Rata muodostui suurimmaksi osaksi hiekasta sisältäen myös savipohjaisia kohtia (70% / 30%).
Aamulla heti ajajakokouksen jälkeen olivat MXD/MXV55-luokkien harjoitukset ja aika-ajo (5+15+15min). Ensimmäiset 15 minuuttia menivät tietenkin ajolinjoja miettiessä ja uuteen rataan tutustuessa. Heti kun vihreää lippua heilutettiin aika-ajon alkamisen merkiksi, huomasin että minulta puuttuu vaihdepoljin. Eipä auttanut kuin ajaa ratavarikolle toteamaan, että sehän on mennyt akselia myöten poikki. Onneksi minulla oli kuitenkin useampi huoltomies mukana ja Jarmon pyörä katsastettuna varapyöräksi, etteivät kisat jäisi kokonaan ajamatta. Jätkät lähtväti juoksemaan minulle ehjää pyörää alle, että ehtisin edes jonkun ajan saada.
Noiden tuskasten ja kirottujen minuttien jälkeen ehdin ajaa aika-ajoa kaksi kierrosta, joista toisella ajoin MXD:n viidenneksi nopeimman ajan ollen kokonaisuudessa yhdestoista (MXD+MXV55). Aikaan olin ihan tyytyväinen tuohon häslinkiin ja kierrosmäärään nähden.
Harjoitusten ja aika-ajon jälkeen minulla oli kolme tuntia taukoa ennen ensimmäistä erää. Aloimme vaihtamaan Jarmon pyörään katteita ja osia, sekä säätämään iskareita, että se olisi mahdollisimman samanlainen ajaa kuin omani, sillä vaikka ne omatkin tehtaalta tullessaan täysin identtisiä, on Jarmo pyörä nyt täysin erilainen ajaa kuin omani. Minun onnekseni Nissisen Markku tuli kuitenkin käymään autollamme ja selvisi, että hänellä on mukana vara-akseli, jonka hän pystyisi vaihtamaan rikkoutuneen tilalle. No, aavistuksen oli helpottunut ja yllättynyt olo, kun pukattiin pyörä Nissisten varikolle ja Markku teki saman noin kolmeen varttiin, mikä meillä olisi ihan varmasti jäänyt talveen. Kyllä se näyttää helpolta, kun osaa. Eipä siinä sitten muuta kuin laitettiin omat osat takaisin ja valmistautumaan ensimmäiseen erään!
Ensimmäinen lähtohän jännitti aikalailla, kun joutui puomin taakse ilman minkäänlaista harjoittelua. Eipä se puomi kuitenkaan ollut lippua ihmeellisempi. Ensimmäisessä mutkassa sijoitus ei kuitenkaan ollut hääppöinen ja jäin viimeisten joukkoon. Sain muutaman kuitenkin ohitettua ja ajoin naisista viidentenä toiseksi viimeiselle kierrokselle asti, kunnes kaaduin. 1,5 kuukauden ajotauko näkyi kyllä vahvasti ajossa... Oli kyllä semmoista sekoilua ja haparointia, että loppu ajasta olin niin sippi, että homma hajosi kyllä täysin. Seitsemäntenä pääsin sitten sen kaatumisen seurauksena ruutulipulle.
Eipä sitä auta kuitenkaan jäädä harmittelemman... nollaus ja keskitytään seuraavaan erään. Suraavasta lähdöstä sain paremman lähdön, mutta ensimmäinen mutka ei kuitenkaan onnistunut kovin hyvin. Ajo oli aavistuksen varmempaa, mutta kaaduin jälleen. Sain ohitettua minut ohittaneet, mutten ehtinyt nostaa sijoitustani sen enempää ja ajoin kuudentena maaliin.
Vähän kyllä harmittaa nuo sössimiset, mutta minkäs sille voi, kun ei ole päässyt ajaamaan pitkään aikaan. Toisaalta ihan ok ensimmäiseksi kisaksi, mutta tavoitteenani oli päästä ainakin samaan kuin aika-ajoissa. Mukavat kisat olvat kuitenkin ja seuraavaan lähdetään parantamaan! Kisan ehdottomasti hienoin juttu oli kyllä, että pääsin ajamaan omalla tutulla pyörälläni. Siitä suuri kiitos kuuluu Nissisille!!
On se tuo motocross hyvää treeniä talvelle. Helppo taas vaihtaa kelkkaan kesän jälkeen!
- Sari