Maanantaina valmentajiana olivat Tomi Konttinen, Marko Tarkkala ja Teemu Lahtinen. Kuskeja oli parisenkymmentä ihan 50cc -kuskeista MXB -kuskiin. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään lähinnä pyöräkoon mukaan. Meidän isopyöräisten valmentajaksi tuli Teemu, joka ajaa itse kilpaa MX2 ja MX125 -luokissa.
Leiripäivä oli jaettu neljään rastiin, joihin jokaiseen käytettiin noin tunnin verran aikaa. Kävimme läpi pattisuoran rytmittämistä ja mutka-ajoa. Kyllähän sitä tuli taas paljon asioita, joihin ei juuri yksin pörrätessään kiinnitä huomiota. Oma ajoni tuntui entistäkin köykäisemmältä, kun Teemu näytti ensin vähän mallia, miten piikillä vedetään. Teemu osasi antaa tosi hyvin palautetta ja oma ajoni parani leiripäivän edetessä. Tietysti tarvitaan useampi ajotunti, että kaikki oppi menee selkärankaan asti.
Tiistaina porukka oli jo huomattavasti vähentynyt, eikä kuskeja ollut enää kuin vajaa kymmenen. Vettä tihkutti koko päivän ja rata muuttui täysin erilaiseksi, kuin edellisenä päivänä. Valmentajina olivat Tomi ja Marko. Porukka jaettiin jälleen kahteen ryhmään, joista toisen muodostivat lähinnä 65cc -kuskit. Isopyöräisten ryhmässä oli enää kaksi kuskia minun lisäkseni.
Kävimme Tomin kanssa läpi osittain samoja radan osa-alueita, kuin maanantainakin. Rata oli kuitenkin muuttunut maanantaisesta, joten kiinnitimme huomiota täysin eri asioihin kuin edellisenä päivänä. Perus mutkatekniikan lisäksi kävimme rasteilla läpi eri linjavaihtoehtoja ja harjoittelimme lähtöjä. Lopuksi teimme vielä muutamia perus tekniikkaharjoituksia.
Kaikenkaikkiaan leiri oli aivan mahtava ja valmentajat todella hyviä. En kyllä keksi mitään parantamisen varaa näin äkkiseltään. Ainakin tällaiselle minun tasoiselleni kuskille tuli todella paljon uuttakin asiaa sen lisäksi, että vanhoissakin on huomattavasti parannettavaa. Sen lisäksi, että pyörällä ajo toivottavasti kehittyy, niin onhan tästä nyt suora hyöty talvellekin. Sama perusideahan näistä kummastakin lajista löytyy.
-Sari
Leiripäivä oli jaettu neljään rastiin, joihin jokaiseen käytettiin noin tunnin verran aikaa. Kävimme läpi pattisuoran rytmittämistä ja mutka-ajoa. Kyllähän sitä tuli taas paljon asioita, joihin ei juuri yksin pörrätessään kiinnitä huomiota. Oma ajoni tuntui entistäkin köykäisemmältä, kun Teemu näytti ensin vähän mallia, miten piikillä vedetään. Teemu osasi antaa tosi hyvin palautetta ja oma ajoni parani leiripäivän edetessä. Tietysti tarvitaan useampi ajotunti, että kaikki oppi menee selkärankaan asti.
Tiistaina porukka oli jo huomattavasti vähentynyt, eikä kuskeja ollut enää kuin vajaa kymmenen. Vettä tihkutti koko päivän ja rata muuttui täysin erilaiseksi, kuin edellisenä päivänä. Valmentajina olivat Tomi ja Marko. Porukka jaettiin jälleen kahteen ryhmään, joista toisen muodostivat lähinnä 65cc -kuskit. Isopyöräisten ryhmässä oli enää kaksi kuskia minun lisäkseni.
Kävimme Tomin kanssa läpi osittain samoja radan osa-alueita, kuin maanantainakin. Rata oli kuitenkin muuttunut maanantaisesta, joten kiinnitimme huomiota täysin eri asioihin kuin edellisenä päivänä. Perus mutkatekniikan lisäksi kävimme rasteilla läpi eri linjavaihtoehtoja ja harjoittelimme lähtöjä. Lopuksi teimme vielä muutamia perus tekniikkaharjoituksia.
Kaikenkaikkiaan leiri oli aivan mahtava ja valmentajat todella hyviä. En kyllä keksi mitään parantamisen varaa näin äkkiseltään. Ainakin tällaiselle minun tasoiselleni kuskille tuli todella paljon uuttakin asiaa sen lisäksi, että vanhoissakin on huomattavasti parannettavaa. Sen lisäksi, että pyörällä ajo toivottavasti kehittyy, niin onhan tästä nyt suora hyöty talvellekin. Sama perusideahan näistä kummastakin lajista löytyy.
-Sari